Kuupäivät

AHIMSA

Ensimmäinen Yama on Ahimsa – elämän loukkaamattomuuden periaate. Ahimsaan liittyvät kiinteästi sellaiset ominaisuudet kuten rakkaus, pyyteettömyys, rauhanomaisuus ja kaikkien elämänmuotojen kunnioittaminen.

Joogan harjoittaja tuo Ahimsaa koko ajan tietoisemmin elämänsä valintoihin. Yksinkertaisinta on yleensä lähteä liikkeelle Ahimsan vastaisista teoista. Muille ei siis pidä tuottaa vahinkoa omilla teoillaan suoraan eikä välillisesti. Jos teot ovat suurimmaksi osaksi ystävällisiä, on seuraavaksi hyvä kiinnittää huomionsa puheensa sisältöihin ja laatuun. Pahan puhuminen muista on yhtälailla Ahimsan vastaista ja se vahingoittaa sekä puheen kohteena olevaa että puhujaa itseään.

Sitten kun negatiivisuuden on onnistunut kitkemään teoistaan ja puheistaan, on seuraava askel kiinnittää huomiota omiin ajatuksiinsa. Voi kuitenkin kestää kauan, että mielemme ei tuota enää Ahimsan vastaisia ajatuksia. Johonkin asti voimme kontrolloida itseämme ja määrätä teoistamme, mutta esimerkiksi negatiiviset ajatukset helposti vain jatkavat elämäänsä meissä, koska ne usein nousevat alitajunnasta käsittelemättömien asioiden solmuista. Ahimsan voikin käsitttää enemmän elämän suuntaviivana kuin periaatteena, jossa joskus täydellistyy, vaikka sekin on mahdollista.

Kyse ei ole pelkästään siitä aiheuttammeko kärsimystä jollekin tai siitä miten kohde kokee toimintamme, vaan myös siitä mitä saavat aikaan itsessämme esimerkiksi epäkunnioittava, välinpitämätön tai väkivaltainen käytös tai pelkästään negatiiviset mielikuvat. Näin ollen on olennaista myös miten kohtelee materiaalisia asioita, koska kaikki teot ja asenteet heijastuvat sisimpäämme. Joillakin ihmisillä aggressiot purkautuvat esineisiin tai johonkin toimintaan. On aina olennaista ymmärtää mistä syystä viha nousee pintaan, vaikka sillä ei vahingoittaisikaan muita ihmisiä.

Ahimsa on muiden Yama-periaatteiden tavoin lopultakin luontainen sisäinen asenne, johon päästään kieltäytymällä systemaattisesti ja pitkäjaksoisesti itsekeskeisistä ja itsekkäistä pyyteistä ja puhdistumalla itsekkyyden takana vaikuttavista negatiivisista kertymistä. Ihmisen toimintahan voi olla myös mekaanisesti ja irrallisesti “hyvää”. Silloin Ahimsa ei ole ihmisen sisällä vaikuttava periaate. Ihminen joka suorittaa hyviä tekoja tai pakonomaisesti tekee koko ajan “hyvää”, ei elä Ahimsassa. Tällainen “hyvyys” voi siis olla pelkästään egon ilmentymää, jolla ihminen itse saa tunteen siitä, että on hyvä. Silloin kun ihminen elää Ahimsassa, ei hän arvioi sitä ulkopuoleltaan. Hyvyys on luonnollista eikä sitä tarvitse suorittaa. Se ei myöskään synnytä tunteita paremmuudesta tai erityisyydestä muiden suhteen.

Ahimsa ulottuu joogan harjoittajaan itseensä niin, että hän kohtelee itseään kunnioituksella eikä myöskään anna muiden polkea itseään. Joogaaja tavoittelee sisäisesti nöyryyttä. Se tarkoittaa sitä, ettei tee nöyryydestään numeroa. Kaikki sisäinen työ on henkilökohtaista eikä siitä joogaperinteen mukaan puhuta muille. Todellinen nöyryys ilmenee myös siten, että on luonnollisesti tasa-arvoinen kaikkien muiden elävien olentojen kanssa. Tästä johtuen joogaajan on luonnollista asettaa milloin tahansa muut itsensä edelle. Ei ole merkitystä kenen etu toteutuu.

Myös se on Ahimsaa, että osaa laittaa kaikkien elämää kunnioittavat rajat muuttuvissa tilanteissa. Viime kädessä jokainen itse tietää mistä lähtökohdasta toimii – onko esimerkiksi “kiltti” tai “kiva”, koska saa siitä muilta hyväksyntää vai koska on lempeä ytimestään asti. Hyväksyykö jotkut tilanteet vain, koska ei jaksa seistä oman näkemyksensä takana? Esittääkö jotain vai onko todellisuudessa sitä mitä on?

Usein on nimittäin myös niin, että ihminen uskoo omia ajatuksiaan. Kun siis voi perustella olevansa hyvä, vilpittömästi luulee, että se on totta. Joku voi vaikka listata hyvät tekonsa mielessään ja saada siitä jonkinlaisen hyvän omantunnon, mutta on tärkeää muistaa, että mieli saa asiat näyttämään ihan miltä tahansa omaksi eduksemme. Hyvyys ei ole ajattelua. Olennaista on ymmärtää omien ajatustensa synty ja syyt. Kaikenlainen selittely ja perustelu omasta hyvyydestä on peräisin egosta. Ahimsan mukainen hyvyys on täysin paineetonta.

Harjoitteluun sitoutumisen tuloksena suurin muutos minkä ihminen Ahimsan suhteen kokee on se, että ei missään tilanteessa halua hyötyä muista eikä tunne tarvetta ajaa omaa etuaan. Itsekkyys siis loppuu. Jos ei tee asioita niiden hedelmien vuoksi vaan niiden itsensä vuoksi, alkaa Ahimsa automaattisesti toteutua meissä. Kun Ahimsa on vakiintunut, ihminen on henkisesti puhdas ja kokee syvää rauhaa. Sitä ennen erilaiset mielen ehdollistumat –ego- johtavat ihmistä hakemaan usein omaa etuaan. Siksi jooganharjoittaja kysyykin itseltään aina miksi mitäkin tekee ja erottaa selvästi omat vaikuttimensa. Jos motiivi on väärä eli Ahimsan vastainen, joogaaja muuttaa toimintansa Ahimsan mukaiseksi kykyjensä mukaan.