Kuupäivät

ASANAHARJOITUS

Asanaharjoituksella luodaan perusta kehon avulla muulle itsetuntemukselle. Terve elimistö kestää korkeampia energiavärähtelyjä, suurempia energiamääriä, syvempiä meditaatioita ja myös elämän henkisiä haasteita. Asanaharjoitus oikein tehtynä poistaa soluista kuonaa, vähentää kehollista jännitystä ja tekee luonnollisesta hengityksestä voimakkaan ja vapaan sekä energiasta virtaavan. Se parantaa keskittymiskykyä ja siten tekee meistä syvemmin läsnäolevia kaikissa hetkissä. Asanaharjoitus on kehon harjoitus, jonka avulla voi löytää yhteyden sieluunsa ja kokea sisäistä rauhaa olosuhteista riippumatta. Opetan asanaharjoitusta Sri K Pattabhi Joisin Ashtangajoogaperinteen mukaan.

Eteneminen

Kehossa voi olla erityisiä haasteita vammojen, invaliditeetin tai vaikkapa liikalihavuuden vuoksi. Joogaharjoittelun voi aivan erinomaisesti aloittaa näistä piirteistä huolimatta. Ohjaajana opastan vaikeuksien läpi ja muunnan harjoitusta erityistarpeiden mukaan. Jos ihminen ei voi lainkaan tehdä jooga-asentoja, hän opettelee hengitystä ja harjoittelee rauhoittumista istuma-asennossa. Jos istuminen on mahdotonta, ihminen voi tehdä harjoitusta seisaallaan ja näin saada pelkällä hengityksellä kehon energisoitumaan ja herkistymään.

Aloittelijoille opetan harjoituksen, joka sisältää viisi Surya Namaskaar A -liikesarjaa, viisi Surya Namaskaar B -liikesarjaa ja sen lisäksi 15 asanaa eli jooga-asentoa. Kun harjoitus on käyty kurssilla pääpiirteittäin läpi, on oppilaan vuoro tehdä itsenäinen työ harjoituksen ulkoa muistamiseksi ja sen sisäistämiseksi. Kun asentojen järjestystä ei tarvitse pinnistellä mieleen, voi syventyä enemmän tutkimaan hengitystään ja kehonsa tuntemuksia asanoiden avulla. Näin harjoituksesta tulee vähitellen selkeä ja meditatiivinen. Sen jälkeen voi pyrkiä päivittäiseen (sunnuntaista perjantaihin) harjoitteluun ja rakentaa vakaata pohjaa vaikkapa vain kymmenen minuutin mittaisilla harjoituksilla. Kun päivittäinen harjoittelu on hyvin vakiintunut, harjoittelija voi siirtyä vähitellen aamuharjoitteluun, jos ei ole jo alusta asti siihen tottunut. Näin aikaisen aamun erityinen rauha tukee harjoituksen meditatiivisuutta. Kun keho on tottunut alkeistason harjoitukseen, ohjaan oppilasta eteenpäin. Yleensä alkeiden jälkeisellä tasokurssilla opetan 9 uutta asanaa. Sitten oppilaat taas sisäistävät nämä asanat ja tottuvat pidempään harjoitukseen kukin omassa tahdissaan.

Jos on elänyt paljon mielen tasolla, poissa kehosta, keho voi tuntua raskaalta kantaa ja liikuttaa. Kun sitten pääsee takaisin kosketuksiin kehon energioiden kanssa, alkaa iloita kehon liikuttamisesta ihan päivittäinkin sen luonnolliseen, rauhalliseen tahtiin. Aluksi se tuntuu työltä. Sinä aikana tapahtuu kuitenkin paljon muutakin. Tunne-elämässä voi tulla positiivisia liikahduksia ja mieli voi tuntua avarammalta ja elinvoima voi lisääntyä. Silloin kun elämä on muuten täynnä haasteita, harjoitus voi olla erityisen pehmeä ja hoitava. Koko ykkössarjan oppimiseen, sisäistämiseen ja omaan elämäänsä sisällyttämiseen menee ihmisillä hyvin vaihteleva aika. Minä en koskaan puske ihmisiä eteenpäin, vaikka rohkaisen heitä kyllä ylittämään rajojaan, jos tunnen, että vanhoista asenteista kiinni pitäminen estää elämän virtausta. Valtaosalle ihmisistä kestää vuosikausia tulla kokonaan takaisin omaan kehoon, koska ne syyt miksi kehostaan on ollut jollain tavalla irti ovat usein ahdistavia käydä läpi. Ainoa tapa olla oikeasti kehossaan, on tuntea kaikki mitä siinä on.

Kaikilla harjoitustasoilla toimin samoilla periaatteilla. Kun oppilas tekee harjoitusta keskittyneesti, tasapainoisesti ja kun harjoitus ei kuluta perusenergiaa, opetan uusia asanoita. Jotkut ihmiset tekevät koko ykkössarjan vuodessa, mutta se on aika harvinaista - uhraamatta kehon tasapainoa ja eheyttä. Yleensä tarvitaan ainakin 2-3 vuotta, että harjoitus todella tulee osaksi elämää. Näyttää siltä, että ne jotka tekevät harjoitusta urheillen, eivät pysty pitämään päivittäistä rytmiä pitkään yllä. He aloittavat, pitävät taukoa ja aloittavat uudestaan ja monesti loukkaavat itsensä rajulla ja kehon ulkopuolisella asenteellaan. Energian käyttö on puuskittaista ja pakottavaa eikä sellainen asenne palvele harjoittelijaa tiellä itsetuntemukseen. Kasvaminen harjoitukseen on osa itsetuntemusprosessia. Miksi käyttäydymme kuten käyttäydymme ja miksi esimerkiksi emme tee sitä minkä tiedämme itsellemme parhaaksi? Tai vaihtoehtoisesti miksi rankaisemme itseämme tai vaadimme onnistumisen kokemukseen aina kärsimystä? Pikkuhiljaa löydämme syitä käytöksemme ja ajatustemme takaa omasta kehostamme.

Säännöllisen fyysisen harjoittelun kautta pääsemme yhteyteen alitajuntamme kanssa ja ymmärrämme miten se ilmaisee itseään energiassamme, kehossamme ja tietoisessa mielessämme. Voimme oppia parantamaan syvempiä kerroksia itsessämme fyysisen kehon kautta, kun tulemme paremmin tietoisiksi haitallisista taipumuksistamme ja niiden syvemmistä syistä.

Opetan myös kakkossarjaa, kun tunnen, että on sen aika. Aikaisintaan silloin kun koko ykkössarja on harmoninen, harjoitus on säännöllinen ja oppilas pääsee yksin ylös selän taaksetaivutuksista