Kuupäivät

ASTEYA

Kolmas Yama on Asteya. Se tarkoittaa sitä, ettei varasta keneltäkään, ei ota eikä halua mitään mikä kuuluu jollekin toiselle. Kun nämä muutokset asettuvat pysyvästi sisimpäämme, merkitsee Asteya silloin myös ahneuden ja mieltä kiusaavien halujen loppumista.

Jos otamme jotain sellaista mikä ei meille kuulu, voimme kenties iloita siitä hetken aikaa joko siitä syystä, että ahneutemme tyydyttyy tai jopa siitä syystä, että onnistumme huiputtamaan jotakuta. Voimme tuntea itsemme menestyneiksi, jos meillä on jotain enemmän kuin jollain toisella ja ehkä haluamme tuoda paremmuutemme myös esiin.

Länsimaissa pidetään arvossa ihmistä, joka jatkuvasti visioi uusia tavoitteita ja suuntautuu päämääriinsä intohimoisesti. Tällaista ihmistä pidetään ehkä ihailtavan aktiivisena ja elämänhaluisena. Kuitenkin ihminen, joka jatkuvasti haluaa jotakin, joka luo fantasioita haluamistaan asioista, elää usein tiedostamattaan jatkuvassa ahdistuksessa ja odotuksen tilassa. Kaikki tavoittelemisen arvoinen on edessäpäin. Nykyhetki ei tunnu ainutlaatuiselta, vaan kaikki onnellisuutta tuova onkin tulevaisuudessa. Mieli kiivaasti väittää, että jotain on vielä saatava ja saavutettava, sitten kaikki on hyvin. Kun ymmärtää, että tämä noidankehä ei koskaan pääty, mikään ei koskaan tule olemaan mielellemme riittävästi, näkee luultavasti tarpeelliseksi pysähtyä ja ymmärtää mitä oikeastaan on vailla.

Kyse ei luonnollisestikaan ole pelkästään varastamisesta, vaan kaikista sen lievemmistä muodoista, kuten esimerkiksi kadehtimisesta. Kateellinen ihminen tekee mielessään saman minkä varas tekee konkreettisesti. Materian kahmiminen ja shoppailu on Asteyan vastaista silloin, kun meillä jo on riittävästi ja silti haluamme lisää. Asteyan periaatetta rikkoo myös, jos ottaa itselleen kunnian ansaitsemattomasti tai käyttää muita ihmisiä hyväkseen. Ihmissuhteissa tapahtuu paljon riistoa tunne- ja energiatasolla. Joku ihminen saattaa purkaa kaiken huonotuulisuutensa muille ja sitten kävellä keventyneenä tilanteesta pois. Joogaelämän mukaista on se, että kantaa itse omat asiansa eikä käytä ainakaan liiaksi muiden energiaa omien ongelmiensa selvittämiseen.

Länsimaisessa mentaliteetissa pidetään hyväksyttävänä sitä, että meille kuuluu se minkä olemme ostaneet, maksaneet, perineet. Jos meillä on paljon rahaa, meillä on oikeus omistaa paljon ja pitää kaikki se itsellämme. Tähän kenelläkään ei ole vastaanväittämistä.Yleistä länsimaiselle ajattelulle on myös se, että kaikesta pitäisi olla jotain hyötyä. Kaikesta mitä tekee, pitäisi saada jotain itselleen. Miksi muuten tekisikään mitään? .Joogan näkökulmasta voidaan asiaa miettiä toisella tavalla ottaen huomioon myös ihmisen henkinen elämä.

Meidän ei milloinkaan tulisi takertua siihen mitä omistamme eikä antaa minkään materiaalisen sanella elämämme suuntaa. On suuri etuoikeus ymmärtää, että asiat tulee nimenomaan tehdä ilman hyödyn tavoittelua ja ilman palkkion odotusta.Vain silloin toimimme puhtaasti ja voimme kokea iloa sen sijaan, että tekisimme jotain vastentahtoisesti ja odottaisimme pelkästään palkkiota. Kaipaamamme palkkio voi olla rahaa, mutta se voi myös olla mainetta, suosiota, hyväksyntää, ihailua. Jos palkkio sitten jostain syystä jääkin saamatta, turhautumisen tunne on väistämätön.

Kun tämä irtipäästäminen tapahtuu syvällä ihmisessä, hän myös mitä luultavimmin etsiytyy vakaumuksensa luo ja tekee useimmiten muutenkin sitä mitä oikeasti haluaa. Joogaajan jokaiseen hetkeen kuuluukin kysymys: Miksi? Teenkö kaiken saavuttaakseni jotain vai teenkö asioita, koska ne itsessään ovat minulle tärkeitä? Voisinko olla hyödyksi ja iloksi vai haluanko pelkästään hyötyä itse? Kukaan, joka pelkästään hyötyy muista, ottaa kaiken irti tilanteesta kuin tilanteesta, ei voi olla sydämessään onnellinen. On hyvä herkistyä näkemään se, miten omaa vaurautta ja energiaa voi käyttää niin, että se hyödyttää myös muita. Vain antelias ihminen osoittaa elävänsä runsaudessa.

Jos meillä on tarve ottaa toisen omaa, taustalla on tunne, että meille kuuluisi jotain enemmän kuin mitä elämältä saamme. Tai että juuri meille kuuluu enemmän kuin muille ihmisille. Löydämme varmasti hyvät perustelut sille miksi saamme jotain ottaa ja näin ajatuksemme voivat taas viedä meidät metsään. Voimme egomme avulla nähdä tilanteet niin, että tekomme ei haittaa ketään, ei ole keneltäkään pois – ei ainakaan ystävältä, tutulta. Varastamisen, kateuden taustalla on siis jano, halu, joka ei sammu materialla koskaan. Kun emme anna ravintoa tälle halulle, vaan kieltäydymme ottamasta mitään mikä ei ole meidän, näemme helpommin mitä todellakin kaipaamme. Kaipaamme turvaa, tyytyväisyyttä, rauhaa, rakkautta, iloa ja voimme ne löytää joogan avulla sisältämme minä hetkenä hyvänsä, kunhan tiedostamme mitä sisällämme jo on!

Säännöllinen asanaharjoitus vaikuttaa suuresti siihen, että meille tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo. Tässä hyvässä olossa on kyse Asteyasta, olotilasta, jossa ei halua mitään. Kaikki on jo hyvin. Kun voimme kokea autuuden ilman haluja sen sijaan että kokisimme halut jotenkin inspiroivina, on meidän helpompi sitoutua vielä paremmin Asteyaan. Jooga suuntaa huomion tähän hetkeen ja pelastaa meidät siltä, ettei koko elämä kulu odottaessa parempaa tulevaisuutta.