Kuupäivät

BRAHMACARYA

Brahmacharya on neljäs Yama. Usein sen merkityksen ymmärtämiseen tarvitaan jo edellisten Yama-periaatteiden tuoma perustavanlaatuinen muutos. Brahmacharya on yhtäältä sen ymmärtämistä miten elinvoimamme erilainen suuntaaminen vaikuttaa ja toisaalta uusien henkisten ulottuvuuksien avautumista itsekurin vakiintuessa. Kirjaimellisesti tämän periaatteen harjoittaminen tarkoittaa elämänohjeita, joita noudattamalla koemme kaikkien joogan askeleiden ja harjoitusten lopullisen päämäärän – yhteyden Jumalaan.

Joogateksteissä on kautta aikojen muistutettu miten mieli ja aistit toimivat henkisyyttämme estävinä voimina, jollemme hallitse niitä harjoitusten avulla. Meidän tulisi päästä riippumattomiksi näistä molemmista, koska ne vievät huomiomme liiaksi epäolennaisuuksiin ja sen lisäksi tekevät meistä vankejaan. Meidän ei tulisi siis olla aistiemme tai mielemme vietävinä, vaan niiden tulisi palvella meitä suuremman päämäärän saavuttamiseksi. Kaipuu aistinautintoihin ja pakonomaiseen ajatteluun on yleensä suuri silloin kun ihminen on henkisesti tyytymätön ja elimistössä on jännitystä. Jännitys pitää purkaa. Moni aisteihin liittyvä ilo juuri vapauttaa jännitystä. Mielihyvähormoneja vapautuu verenkiertoon. Ajattelulla saamme hetkeksi tyydyttävän ratkaisun ja voimme olla rauhassa.

Aistinautinnot saavat meidät pauloihinsa, koska ne tuottavat mielihyvää. Samalla ne kuitenkin koko ajan kuluttavat elinvoimaamme. Jotkut nautinnot voivat tuntua niin elintärkeiltä, että ne kasvavat riippuvuuksiksi asti. Koko elämämme saattaa kietoutua jonkun riippuvuuden ympärille. Mitä intensiivisemmin energiamme suuntautuu aistiemme kautta erilaisiin kohteisiin, sitä heikommaksi käymme sekä fyysisesti että henkisesti. Brahmacharyassa on olennaista, että aistielämän rauhoittuessa saa valjastettua tämän yleensä ulospäin suuntautuvan energian itselleen.

Vaihtoehtoisesti saatamme tuhlata aikamme ajatteluun, joka ei johda mihinkään. Pyöritämme samoja asioita mielessämme ja luomme järjestystä ainoastaan mielen sisälle, emme oikeastaan olemassaoleviin asioihin. Erittäin harvoin kiivas ajattelu lähtee siitä, että meillä on hätä muiden puolesta. Suurin osa ajattelusta on yritystä saada itselleen jotain. Olkoon se sitten materiaa, huomiota, kiitosta, ymmärrystä. Haluamme joka tapauksessa löytää todisteita omasta erinomaisuudestamme ja varmistua siitä, että meiltä ei puutu mitään minkä katsomme itsellemme kuuluvan. Jos olemme jatkuvassa paineessa ratkaista asioita päässämme, johtaa myös se elinvoiman heikkenemiseen. Energia ei liiku tasaisesti elimistössämme, vaan pakkautuu päähämme. Krooninen paine ja jännitys pään sisällä voi johtaa erilaisiin mielenterveysongelmiin.

Suuri osa sairauksista syntyy näistä samoista syistä. Kun nautintoja toistetaan usein, keho rasittuu ja näin immuunipuolustus kärsii. Henkisesti kärsimme siksi, kun tunnemme, ettemme olekaan vapaita vaan olemme jonkun tavan –aistimuksen tai ajattelutavan – orjia. Koska aistit vievät meitä, emme voi luottaa itseemme. Saatamme jopa suunnitella elämämme niin, etttä emme joudu tilanteeseen, jossa totutut nautinnot eivät toteudu. Olemme tyytyväisiä, että voimme sallia itsellemme sen mitä kaipaamme ja ehkä emme tunne muuta kaipaavammekaan. Elämä kuitenkin kutistuu todella pieneksi.

Esimerkkinä voi olla makunautinto, joka on inhimillinen mielihyvän tunne. Jollekin se voi olla olla vastaus monenlaiseen kaipuuseen ja saada suuren merkityksen elämässä. Ehkä ihminen syö liikaa, liian usein, piilossa muilta. Syömiseen, juomiseen ja maistamiseen tulee uusia tunnesidoksia. Voi olla, että koko tilanne riistäytyy käsistä niin, että syöminen muuttuu pakonomaiseksi. Syöminen on turva. Se on rakkauden korvike ja vihollinen. Se on vapauden kokemista ja samalla vankila. Syömishäiriöisen ihmisen elämä on pitkälti vain tätä samaa. Häiriön alla on sielullinen ongelma, joka voisi ilmetä jollain toisellakin tavalla. Kun sielu saa ravintoa, aistit ja tunteet lepäävät ja keho on rauhassa.

Joogassa muutos lähtee siitä, että me pääsemme itsessämme hiljaisuuteen ja rauhaan niin mielen, aistien kuin kehonkin tasolla. Teemme itsestämme kehollisesti puhtaita syömällä sattvista ruokaa, valitsemalla ruoka-aineet eettisesti oikein, nukkumalla riittävästi sekä tekemällä säännöllisesti asanaharjoitusta oikealla asenteella. Henkisesti puhdistumme noudattamalla Yamaa ja Niyamaa omien kykyjemme mukaan. Kehomme ja mielemme avautuvat kokemaan korkeampia värähtelyjä. Näin meistä tulee vastaanottavaisia, puhtaita, pyyteettömiä. Se on lähtökohta sille, että muutumme ja koemme itsemme myös jumalallisina olentoina. Kaikki solummekin alkavat totella uusia lainalaisuuksia, kun elämme Brachmacharyassa.

Kun elämme Yama- ja Niyama-periaatteiden mukaan vuosien ajan, alamme kiinnittää huomiota myös siihen miten kehomme energia meitä kuljettaa. Ei ole kuitenkaan tarpeen eikä oikein ryhtyä noudattamaan askeesia harjaantumattomana, koska emme voi väkisin pidätellä energiaamme. Sielumme tarvitsee ensin tilaa ja vahvistusta ja sen jälkeen tunnemme itsestään halua rajoittaa energian hajottamista erilaisiin aktiviteetteihin. Suuntaamme kaiken energiamme niin, että voimme vahvistaa sieluamme.

Meillä on oikeastaan vain yhdenlaista energiaa, jota kutsutaan eri nimillä: vitaalienergia, elämänenergia, seksuaalienergia. Se on elämänvoimamme, jonka avulla toteutamme itseämme ja lisäännymme. Sitä ei tule tukahduttaa, seksuaalisuutta ei tule tukahduttaa, mutta sitä ei myöskään pidä tuhlata. Mitä enemmän meillä on vitaalienergiaa, sen paremmin se herättää myös henkemme ja se on sen tarkoitus. Jos elämänvoimamme on suureksi osaksi sitoutunut seksuaalisuuteen, se kertoo myös siitä, että Yama ja Niyama –periaatteet eivät ole saaneet elämässämme jalansijaa. Seksuaalisuus on aggressiivista ja itsekästä energiaa. Kun rakkaus lisääntyy, seksuaalisuus automaattisesti vähenee. Tukahdutettu seksuaalisuus sen sijaan lisää aggressiivisuutta. Siksi on ensin vakinnutettava Ahimsa, Satya ja Asteya. Brachmacharya seuraa itsestään.

Joogaava ihminen löytää kaikelle toiminnalleen sielullisen merkityksen. Mitä ikinä teemmekin, missä olemmekin, emme saisi menettää yhteyttä jumalalliseen puoleemme. Kun elämme Brahmacharyassa, ei meidän enää tarvitse etsiä motivaatiota tehdä asioita eikä etsiä tarkoitusta elämällemme. Olemme luonnollisen motivoituneita kaikkeen mitä teemme. Tähän tarvitaan puhdas sielu. Intialainen mystikko Osho on sanonut: “On miljoonia kysymyksiä ja vain yksi vastaus.” Kun pääset siihen, ymmärrät kaiken. Eli kun ego vaimenee ja ajatukset loppuvat, on vain meditaatio ja yhteys rakkauteen, kaikkeuteen. Se merkitsee myös jatkuvaa energiavirtaa Kosmoksesta meihin. Jumalallinen taso meissä avautuu.