Kuupäivät

SVADHYAYA

Svadhyaya on Niyaman neljäs periaate ja tarkoittaa itsensä syvällistä ymmärtämistä pyhien kirjoitusten kautta. Pääsemme periferiasta omaan ytimeemme sekä tiettyjen joogaharjoitusten avulla että tutkimalla ajatuksiamme, puheitamme ja tekojamme kaikkien Yama- ja Niyama -periaatteiden valossa. Kun egoistiset näkemykset vähenevät ja itsekeskeinen tapa hahmottaa elämää alkaa murtua, ymmärrämme vähitellen sen mitä emme ole. Ymmärrämme ja koemme, että minuutemme ei ole mitään pysyvää, varsinkin kun sallimme muutosten tapahtua itsessämme. Pystymme karsimaan itsestämme ahneuden, valheellisuuden, vihan, mielipiteet, oikeassa olemisen tarpeen ja samalla tyhjennämme alitajuntamme asteittain menneisyyden painolastista. Näin tulemme pikkuhiljaa tietoisiksi siitä mikä on syvällä oleva todellinen luontomme.

Itsetuntemus

Joogassa itsetuntemuksella tarkoitetaan persoonallisuutemme takana ilmenevän voiman löytymistä eli niin sanotun todellisen itsen tuntemista. Sen vastakohdan, Avidyan, henkisen tietämättömyyden, Patanjali määrittelee Sadhana Padan viidennessä sutrassa muiden mieleen häiriöitä aiheuttavien tekijöiden yhteydessä.

Vivekaksi kutsutaan erottelukykyä, jonka avulla voimme kehittyä sisäisesti erottamaan mielen neljä osa-aluetta (Citta, Manas, Buddhi ja Ahamkara). Vivekan avulla joogaaja tiedostaa eron kolmen asian suhteen: mikä on pysyvää ja mikä muuttuvaa itsessä, mikä pyhää ja mikä epäpyhää ja mikä puhdasta ja mikä epäpuhdasta. Kun pystyy pitämään ne toisistaan erillään, voi aina tilaisuuden tullen vahvistaa pysyvää, pyhää ja puhdasta. Näin vaihe vaiheelta sielun erottuu mielestä, henki materiasta.

Joogaperinteen näkemys on se, että kaikki väliaikainen ja hetkellinen on tavallaan harhaa tai ei-totta. Toki kyse on todellisuudessa tapahtuvista asioista, mutta todellinen onni (Ananda) ei voi perustua millekään väliaikaisille olosuhteille. Ikuisuus on siis sitä, että astuu ajasta ja mielen ehdollistumista pois ja todellinen onnellisuus sitä, ettei se ole riippuvainen mistään ulkopuolellamme olevasta asiasta. Ihminen siis toki kokee jonkinlaista onnellisuutta myös materiaalisella ja mentaalisella tasolla, mutta nämä riippuvat aina kulloisistakin olosuhteista. Sielunsa voi kokea syvemmin, kun karsii tietoisesti mielen polkuja pois tieltään - mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että emme tarvitsisi mieltämme monella tavalla. Kysymys on sisäisestä kehitystiestä, jossa olennainen osa on syvenevä meditaatio, joka mahdollistaa aika ajoin ehdollistuneesta mielestä irtautumisen ja puhdistaa sitä myös paremmaksi erotteluvälineeksi.

Opiskelu

Viveka kirkastuu lukemalla pyhiä tekstejä (Svadhyaya). Perimätieto kertoo niiden olevan ladattuja ikuisella totuudella. Kun näitä mantroja ja tekstejä resitoidaan huolellisesti ja läsnäolevasti, herättävät ne meissä itsessämme uinuvan jumalallisuuden ja viisauden. Näitä ominaisuuksia emme voi löytää itsestämme pelkästään ajattelun avulla. Joogaharjoittelun yksi olennainen osa on perimätiedon opiskelu eli joogatekstien tutkiminen ja joogafilosofisen teorian tunteminen. Joogatekstit on olennaista opetella ulkoa sanskritin kielellä resitoimalla niitä usein. Tätä resitaatioota, johon kuuluu myös muistamista tukeva sävelkulku, kutsutaan nimellä 'chanting'.