Kuupäivät

HARJOITTELUN KULMAKIVET

Harjoittelun kulmakiviä ovat syvä kehollinen tietoisuus sekä ymmärrys hengityksen merkityksestä henkisessä muutoksessa ja kasvussa. Tiettyjen kehon tukipisteiden tulee olla tietoisuuden piirissä, jotta tasapaino rakentuu oikein ja mahdollistaa terveyden. Harjoittelijan asenne vaikuttaa valtavasti siihen, miten keholliset harjoitukset pääsevät vaikuttamaan häneen kokonaisuutena. Avoin, huolellinen ja sydämestä lähtevä kommunikaatio rakentaa aitoa yhteyttä muiden kanssa. Ryhmä, jossa kommunikaatiotaitoja voi jalostaa, tuo harjoituksen hedelmät osaksi muitakin yhteisöjä, joissa toimimme.

KESKILINJAT

Kehon tukipisteisiin kuuluu kaksi erilaista keskilinjaa. Yksi on nestemäinen selkäytimessä kulkeva linja, jonka voi kokea selkäytimen hengityksenä. Tämä linja jatkuu sinne, missa aivo-selkäydinnestettä on.

Toinen keskilinja kulkee selkäytimen etupuolella selkärangassa. Se lähtee häntäluusta, kulkee ristiluun läpi selkärangan nikamiin ja sieltä kallonpohjaan, ja jatkuu siitä vielä kitaluuhun. Kaikki muu elimistössämme on embryologisesti järjestäytynyt tästä linjasta käsin. Se on voima, joka meitä kannattelee läpi elämän.

Maayhteys

Kehomme keskilinja jatkuu energeettisesti häntäluustamme maahan. Myös maayhteys antaa meille voimaa. Kun päästämme itsemme henkisesti ja energeettisesti maata kohti, kun avaudumme maalle, sen voima nousee kehoomme. Maayhteys on sekä fyysinen että henkinen kokemus.

Taivas

Yhteys loputtomaan avaruuteen yllämme tuntuu kehossa luonnollisena ojentumisena maasta ylöspäin. Se keventää fyysistä olemustamme ja tuntuu avoimuutena elämää kohtaan ja yhteytenä ikuisuuteen. Myös tässä yhteydessä keskilinjamme on avainroolissa. Nimenomaan se ojentaa kehomme kahteen eri suuntaan.

Aivojen suora veriviemäri

Aivojen suora veriviemäri on kovan aivokalvon muodostama laskimoverisuoni kallon takaosassa. Veren liikkuminen siinä synnyttää pään sisäisen vatupassin. Kun meillä on yhteys tähän virtaukseen, päämme asettuu luonnollisesti suhteessa muuhun kehoon. Pään asennolla on valtava merkitys hyvinvoinnillemme. Sen luonnollinen ja vapaa asento löytyy tästä pään sisäisestä tasapainon tunteesta. Pään kudokset hengittävät, vaikkakin huomaamattomasti, joten myös tasapaino on hengityksenomaisessa liikkeessä koko ajan.

Ristiluun asento

Ristiluun asento ja sen suhde selkärankaan ja muuhun kehoon on jatkuvan tietoisuusharjoittelun kohde. Jos ristiluu ei ohjaa liikettä, jokin muu kohta ohjaa, ja keho on asettunut väärään tukipisteeseen. Suurimmalla osalla ihmisistä kaikki onkin kääntynyt näin päin: keho liikkuu ristiluun ympärillä ja vetää sen mukanaan. Pahimmillaan muun kehon paino asettuu ristiluun varaan.

Se, mitä tapahtuu selkärangan yhdessä ääripäässä, vaikuttaa toiseen ääripäähän ja tietenkin kaikkeen siinä välillä. Ristiluun asento on tärkein ohjaava tekijä kehon liikkeissä: erityisesti sen suhde alas maahan ja alimman lannerankanivelen suuntaan sekä myös sen suhde lantioluihin. Kaikki nämä suhteet vaikuttavat hyvinvointiimme. Jos lantio on painunut kasaan tai on heikko, jos se ei ole energeettisesti auki ja kannateltu, kannattelu siirtyy kehossa jännityksenä jonnekin muualle. Oikeanlainen kannattelu on tietoisuutta ja hengittävyyttä nivelkohdissa ja luiden saumakohdissa.

Mula bandha

Mula bandha on energian hallintaa keskushermostomme juuressa. Se keskittää energian selkärangan alaosaan ja säätelee ristiluun asentoa. Se aktivoi parasympaattista hermostoa ja vahvistaa siis parasympaattisen hermoston toimintaa kehossa. Se myös estää pranan virtauksen alas ja siten pois kehostamme. Mula bandhan säätely vaatii syvää tietoisuutta ja tunnetta siitä, miten keskushermostoamme päällystävä kovakalvo yhdistää ristiluumme ja kallomme. Mula bandha on oikein tiedostettuna keskusvoima kehossamme ja sallii keholle suuren hengittävyyden. Se on energian kokoaja ja vapauttaja.

HENGITYS

Hengitys yhdistää meidät elämän lähteeseen. Mitä vähemmän hengitys on fysiologinen kokemus, sitä hienovaraisemmaksi se muuttuu. Fysiologinen hengityshän tapahtuu autonomisen hermoston toimintona itsestään. Meidän ei tarvitse huolehtia hengityksestä, mutta meidän tulee osallistua sen kulkuun, sillä sitä kautta saamme yhteyden elinvoimaamme.

Pranayhteys

Hengityksen kautta pääsemme yhteyteen elinvoimamme eli pranamme kanssa. Pranayhteys on tietoisuutta meissä olevasta elämänenergiasta ja sen alati muuttuvasta laadusta. Tämä yhteys liittyy luonnolliseen ja vapaaseen hengitykseen ja tunteiden puhtauteen, sillä negatiiviset tunteet pysäyttävät elämän tasapainoisen virtauksen. Kun energiaviratauksessa on katkeilua, se johtaa alentuneeseen elinvoimaan, joka puolestaan on melkein kaikkien sairauksien alkusyy.

Prana ilmenee sekä hengityksessä että kehomme kudoksissa. Prana tarvitsee hengitystä. Hengitys tarvitsee pranaa. Pranassa on elämän henki. Kaikki kolme siis sisältyvät toisiinsa. Joogassa kehitämme tietoisuutta sekä niiden eroista että yhteydestä.

Sydänyhteys

Joogaharjoittelulla ihmisen sydämen energia muuttuu pitkällä aikavälillä itsekeskeisestä tunnekeskuksesta universaalin rakkauden kokemisen keskukseksi. Se on sekä praaninen että spirituaalinen muutos meissä tunne-elämän tasapainotuttua. Harjoituksilla saadaan yhteys sydämen energiaan, ja kaikki harjoitukset lähtevät sydämestä. Sydämestä käsin toimiminen ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa sydämen tasolla laajenevat kursseilta myös arkielämään.

Tietoisuus

Eläytymiskyky pranan erilaisiin ilmenemismuotoihin ja sen eri värähtelyjen suhteen kehittyy hiljaisuudessa ja tyyneydessä. Tietyissä tietoisuusharjoituksissa mennään kehossa luutasolta lihaksiin, lihaksista pehmeämpiin kudoksiin ja nestemäiseen olemukseemme. Siitä jatketaan hienovaraisempiin energioihin kuten kehon auraan, joka sekä lävistää kehomme että ympäröi sitä. Kun voimme aistia erilaisia energiarytmejä elämän ilmenemisessä, voimme pikkuhiljaa tietoisesti asettua kaikkein rauhallisimpaan energian aaltoliikkeeseen.

Kaikissa tietoisuusharjoituksissa lähdetään liikkeelle vasta, kun ryhmän energia on neutraali ja tietoisuusharjoittelu mahdollista.

TERVEYS

Sakraalijooga perustuu siihen näkemykseen, että terveys on aina olemassa. Se voi olla sairauden kutistama, mutta se on aina läsnä. Elämän luonne on kasvu, avautuminen ja liike ja me voimme yhdistyä näihin terveyden ilmentymiin myös sairauden kohdatessa. Samat voimat, jotka ovat olleet läsnä ja meitä rakentamassa jo kohdussa, ovat elämän parantavia voimia. Ne ovat edelleen aktiivisia, ja auttavat meitä, kun vain löydämme yhteyden niihin.

Voimavarojen tunnistaminen

Terveyden ylläpitoon liittyen on tärkeää oppia tunnistamaan omat muuttuvat voimavarat. Mistä saamme voimaa, iloa ja energiaa? Miten löydämme kehostamme rauhaa ja tyyneyttä? Miten katsoa valoa ja terveyttä kohti? Kaikissa Sakraalijoogaan vaikuttaneissa perinteissä on tämä periaate tärkeässä roolissa : Elämä auttaa meitä, kun me autamme elämää. Niin kauan kun kannamme sisällämme kieltoja, torjuntaa tai yritämme saada asioita näyttämään muulta kuin ne ovat, olemme irti elinvoimastamme. Totuus rauhoittaa ja pitää meidät elinvoimaisina.

Ihmiset eivät aina kuuntele sisimmästään tulevia impulsseja sen suhteen mikä toisi voimavaroja, vaan ovat saattaneet jäädä kiinni johonkin ajatukseen siitä mikä on sopivaa tai millaista oman elämän pitäisi olla. Sakraalijoogassa kuunnellaan tietoisesti omaa viisauttamme, joka tuntuu pulppuavana ilona, kun yhdistymme siihen.

Sakraalijoogassa otetaan aikaa tiedostaa omat sisäiset ja ulkoiset resurssit. Sen lisäksi avaudutaan niille resursseille, jotka ovat meiltä ehkä piilossa. Harjoitus ulottuu arkielämään, jossa näitä voimavaroja pyritään vaalimaan ja kasvattamaan.

Olennaista on tunnistaa missä kohtaa ja miten voimavarat tuntuvat kehossa. Mikä kohta kehossa on parhaassa vireessä silloinkin kun esimerkiksi sairastaa? Kun annamme huomion tälle kohdalle, hyvä olo saa lisää tilaa ja jo se parantaa meitä.

Kommunikaatio

Selkeä ja pidäkkeetön kommunikaatio vahvistaa terveyttämme. Kommunikaatiota kehitetään yhdessä, Kukaan ei anna egolleen tilaa eli ei yritä tuoda esille jotain puolta itsestään tai peittää mitään. Jokainen on vain oma itsensä. Ei painetta hauskuuttaa tai kannatella muita. Ei rooleja. Monesti roolit ovat hyvin huomaamattomia ulospäin ja jopa ihmiselle itselleen. Ne ovat sisäisiä jännitteitä, jäänteitä menneisyydestä ja monesti ohjaavat elämäämme paljonkin.

ILMAPIIRI

Henkisen harjoittelun edellytys on olla oma itsensä ryhmässä. Emme voi roolin kautta lähestyä totuutta, omaa sieluamme ja henkeämme emmekä muita ihmisiä. Henkinen ja emotionaalinen rentous lähtevät luottamuksesta opettajaa ja ryhmää kohtaan. Henkiseen kasvuun tarvitaan myös halu ja uskallus kohdata oma voimamme suoraan ja elää se näkyväksi. Siksi harjoitteluilmapiiri on tärkeä, ja saman opettajan kanssa harjoittelu ja ryhmän yhdessä pysyminen tukevat näitä tavoitteita.

Itsensä ilmaiseminen vapaasti ja luonnollisesti on yksi ryhmässä vaalittava asia. Kun hyväntahtoisuus vallitsee, on helppo ilmaista asioita rauhassa ja juuri siten kuin tuntuu. Huomiota kiinnitetään siihen, että omat viestit eivät sisällä piilomerkityksiä ainakaan tarkoituksellisesti. Päinvastoin mennään asioiden ytimeen ja ilmaistaan asiat kiemurtelematta. Ryhmässä opetellaan sanomaan asioita ilman häpeää ja ahdistusta siitä, miten joku toinen saattaa asian kokea. Kerrotaan suoraan myös niistä asioista, jotka jonkun toisen kommunikaatiossa tuntuvat itselle epäselviltä.

Sakraalijoogassa tuetaan pyhää ilmapiiriä. Kurssiviikonloppuina on mahdollisuus syventää pyhyyden kokemusta ja myös jakaa sitä muiden kanssa. Koska ihmiset tulevat paikalle arkielämästään, kestää jonkin aikaa, että arjen asiat väistyvät. Hiljalleen mielenliikkeet harvenevat, tunteet rauhoittuvat ja keho on paremmin läsnä. Läsnäolosta alkaa pyhyyden kokemisen syveneminen.

Pyhyyden tunnelma tuo syvän hiljaisuuden kaikille ryhmäläisille. Tämä hiljaisuus on täyteyttä, rauhaa ja ihmisyyden kokemista kaikissa eri kerroksissamme. Koko ryhmän läpäisevä hiljaisuuden dynamiikka on kaikille voimaannuttava ja joskus myös parantava kokemus.

Jokainen joogaaja ymmärtää jossain vaiheessa sen, että syvin meissä on lopulta koettava yksin. Tietyt portit on avattava ilman kenenkään tukea. Vähitellen alamme luottaa itsessämme kokemaamme viisauden lähteeseen, joka on universaalia viisautta. Ryhmä ja sen ilmapiiri on harjoittelupaikka, jossa saamme totutella uudenlaiseen minuuteemme.