Kuupäivät

SAKRAALIJOOGA

Sakraalijooga on henkinen ja fyysinen itsetuntemus- ja hyvinvointimenetelmä.

Menetelmän ydin tiivistyy kahteen kohtaan. Pyhyyden (sakraali) keskus on ihmisen sydämessä. Ihmisen fyysisen olemuksen keskus puolestaan on selkäranka, jonka tärkein organisoiva tuki sijaitsee ristiluussa (sacrum).

Sakraalijoogassa haetaan näiden kahden keskuksen kautta yhteyttä elämän alkulähteeseen erilaisin fyysisin ja henkisin harjoituksin. Kun yhteys löytyy, sen tasapainoa ylläpidetään ja vahvistetaan samoilla harjoituksilla.

Sakraalijoogassa on aineksia perinteistä, jotka ovat syntyneet kuuntelevasta läsnäolosta ja jotka avautuakseen vaativat samankaltaista läsnäoloa. Näissä perinteissä on juurtuneena käsitys, että olennainen henkinen tieto siirtyy ihmisestä ja hermostosta toiseen, ei älyllisesti selittämällä. Ensimmäiset kokemuksemme ennen sanoja ovat kehollinen ja läsnäolollinen yhteys. Kun palaamme tähän alkuperäiseen rauhaan, kaikki muuttuu. Koemme syvää iloa olemassaolostamme.

Sakraalijoogan päämääränä on ihmisen vapaus niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vapaus olla täysin oma itsensä ja elää sisäisesti ja ulkoisesti itsensä näköinen elämä.

Sakraalijoogan juuret

Kehittämäni Sakraalijoogan työnimenä oli biodynaaminen kraniosakraalijooga. Sakraalijoogassa nimittäin yhdistyvät biodynaamisen kraniosakraaliterapian tietyt periaatteet ja joogaharjoittelu. Biodynaaminen tarkoittaa elämän (bio) rytmejä ja liikettä (dynamiikka) noudattelevaa ja kunnioittavaa. Kranio viittaa kalloon (cranium), sakraali puolestaan ristiluuhun (sacrum). Tällä välillä sijaitsee ihmisen selkäranka ja keskushermosto. Sakraali viittaa myös pyhyyteen, pyhään meissä ja elämässä. Se taas on joogan sydän.

Sakraalijoogan menetelmässä tietoisuus kraniosakraaliyhteydestä yhdistyy joogan pyhiin teksteihin ja saa inspiraationsa niiden elämää kunnioittavasta hengestä. Biodynaaminen tapa tarkoittaa, että joogaharjoituksia ei koskaan tehdä elämän luonnollista ilmentymää vastaan, saati pakottaen.

Sakraalijoogan asanaharjoitusten ydin on sekä selkärangan että ristiluun asennon ja liikkeiden tiedostaminen ja hienovarainen säätely. Asanaharjoitus on muun harjoittelun perusta, jonka avulla eri olemuspuolet harmonisoituvat. Ihmisen henkinen muutos ruumiillistuu vähitellen, ja näin mieli, tunteet ja keho muodostavat ykseyden.

Biodynaamisen kraniosakraaliterapian yhtymäkohtia tähänastiseen opetukseeni on hengitykselle antautuminen, luonnollisen hengityksen löytäminen ja tunnistaminen, ja sitä kautta neutraalin olotilan kokeminen. Myös neutraaliin tilaan pääseminen ja rentouden korostaminen kaikessa tekemisessä on ollut opetukselleni tähänkin asti tyypillistä. Kraniosakraalihoidoissa kokemani hartaus, läsnäolo ja voimaantuminen ovat olleet painavia syitä antaa omassa opetuksessani enemmän tilaa olla hiljaa, kuunnella, oivaltaa ja rakastaa puhumisen ja tekemisen sijaan.

Tästä terapiasuuntauksesta nousee myös maailmankatsomus, jolla on yhtymäkohtia joogafilosofiaan. Sen sijaan, että keskittyisimme ongelmiin, puutteisiin ja epäkohtiin, kiinnitämme huomiota siihen, mikä on hyvin. Emme torju sairauksia, mutta emme anna niille energiaa. Suuntaamme katseemme koko ajan terveyteen. Emme kiellä ongelmien olemassaoloa, mutta näemme ne osana valtavaa kokonaisuutta, joka on tasapainossa. Emme kohtaa muita ihmisiä heidän heikkouksiensa vaan vahvuuksiensa kautta. Haemme koko ajan yhteyttä elämään, joka virtaa, ja menemme virtauksen mukana.