Kuupäivät

KOLME TUKIPILARIA

Vaikka Sakraalijoogassa on tietyt pysyvät, kannattelevat elementit, se on evolutiivinen menetelmä. Se on elämää kuuntelevaa ja siten joustava ja elämän mukaan muuttuva systeemi.

Biodynaamisen kraniosakraaliterapian yksi perusajatuksista on se, että olennainen meissä on virtausta. Keskushermostomme ui selkäydinnesteessä ja tämä neste «hengittää». Se, miten tuo neste hengittää, määrää monta asiaa meissä. Tässä nesteessä on kaikki paranemisen potentiaali ja puhtain olemuspuolemme. Kun annamme aikaa itsellemme tuntea tämän hengityksen kaikissa kudoksissamme, olemme yhteydessä meissä ilmenevään elämän henkeen ja siten terveyteen.

Luonnollisesti kyse ei ole pelkästä nesteestä, vaan siitä, mitä tai mikä siinä virtaa. Osteopatian perustaja, Andrew Taylor Still, näki, että tässä nesteessä, likvorissa, yhdistyy keho, sielu ja henki. Sen lisäksi meidän on mahdollista olla yhteydessä siihen, mikä on virtauksen takana. Siellä on suuri, dynaaminen hiljaisuus. Tämän yhteyden nimi voi olla jooga tai meditaatio tai rukous.

JOOGA

Joogaa harjoitetaan oman hermoston tasapainottamiseksi. Siksi jokaisen harjoitus on aivan omanlaisensa niin pituudeltaan, intensiteetiltään kuin luonteeltaankin. Sakraalijoogassa otetaan aina huomioon ihmisten yksilöllisyys.

Jos hengitys on vaikeaa, keho ei ole valmis. Keho ei ole valmis, koska hermosto ei ole valmis. Asanaharjoittelussa pyritään harmoniseen, kauniseen, sulavaan, energisoivaan tapaan tehdä. Muuten tekeminen voi muuttua vakavaksi pinnistelyksi ja jännitykseksi ja kehittää stressiä. Jos harjoittelee stressaantuneena, harjoitus tekee kehosta tiukan ja hengityksestä ahdistuneen.

Sakraalijoogassa eräs merkittävä asia onkin vapaa hengitys. Jos opetuksen alkuvaiheessa aletaan vaatia hengityksen kontrollointia, viedään viimeinenkin mahdollisuus yhteyteen oman luonnollisen hengityksen kanssa. On hengitettävä juuri sillä tavalla, kuin hengitys menee. Hengitystä ei voi suorittaa, jos sen haluaa oivaltaa.

Biodynaaminen hengitys on hyvin laajalle, jopa loputtomiin ulottuva kokemus ja siten myös sisäinen tutkimuskohde. Hengityksen tulee olla luonnollista, vapaata, onnellista, täyttä ja tilaa tekevää. Sitä se harvoin ihmisellä on. Sakraalijoogassa harjoitellaan tätä. Ensin sitä, että hengitys ei ole kahlittua, ei puuskittaista, ei pidätettyä. Sitten sitä, miten sen kanssa liikutetaan kehoa ja tuodaan siihen voimaa, tukea ja keveyttä edelleen täydellisen vapaan hengityksen kautta. Vapaa tarkoittaa sitä, että hengitys toimii oikein, hienovaraisesti ja terveyttä edistäen. Eläimet ovat tästä hyvä esimerkki. Heillä hengitys kytkeytyy täysin siihen, mitä he tekevät.

Ensin haetaan vapautta ja yhteyttä hengitykseen ja sen kautta energiaan, ja sitten vähitellen ja viisaasti tuodaan kontrollia mukaan. Se ei saa koskaan merkitä hengitysvaikeuksia tai tukalaa oloa, koska silloin teemme omaa elimistöämme vastaan.

Joogassa rakennumme uudestaan hyvistä rakennusaineista niin, että ensimmäisenä tulee tiedostaminen. Emme tee, pakota. Annamme tilaa ja saamme nähdä, miten elämä ohjaa meitä tietoisen hetken jälkeen parhaaseen suuntaan.

KRANIOSAKRAALIYHTEYS

Kraniosakraaliyhteyden löytäminen ja sen merkitys terveydelle voidaan liittää kraniaalisen osteopatian perustajan William Garner Sutherlandin nimeen. Hän havaitsi, että kallon ja ristiluun yhteys on nestemäistä rytmistä liikettä kovakalvon sisällä. Kun tätä luonnollista liikettä rajoitetaan, eli kun siihen tulee häiriöitä, vaikuttaa se kokonaisvaltaisesti oloomme ja terveyteemme.

Hathajoogan asanaharjoituksen merkitys on kautta aikain ollut selkärangan kunnon ylläpito. Jos selkäranka on jäykkä ja jos siinä ei ole tarpeeksi tukea, on selvää, että sillä on vaikutusta kokonaisvaltaisesti oloomme. Selkärangasta lähtevät myös tärkeät hermot, joten jos ne ovat tukossa, vaikuttavat ne muualle kehoon. Joogassakin on siten kyse samasta kraniosakraaliyhteydestä.

Fyysisellä joogaharjoituksella optimoidaan selkärangan toimivuus niin, että kaikki nikamavälit ovat sen verran liikkuvat, kuin niiden tuleekin olla. Jos selkäranka on taipumaton, siihen haetaan tietoisesti ja kärsivällisesti lisää joustavuutta. Jos se taas on ylitaipuisa, pitää harjoittelussa tuoda tietoisesti lujuutta ja pitoa nikamien ympärille.

Usein selkäranka heijastelee henkistä tilaamme, emmekä itse saa siitä otetta, koska yhteys nimenomaan siihen kohtaa kehoa, johon ongelma on tiivistynyt, on katkennut. Siksi yhteyden syntymiselle annetaan aikaa, ja sitä haetaan eri kudoksiin hengityksen avulla. Kun yhteys vahvistuu, selkärankaan tulee joustoa ja pitoa tasapainoisessa suhteessa.

Yleensä jos kehossa on fyysisesti ongelmaa, ei energeettisesti voi tuntea yhteyttä eri kohtien välillä. Sakraalijoogassa opetellaan tiedostamaan yhteys päälaen ja häntäluun kärjen välillä. Näin päästään samalla lähemmäksi Mula bandhan funktiota eli kehon juuresta lähtevää keskushermoston hallintaa.

BIODYNAAMISUUS

Biodynaamisuuden käsite on monille tuttu Rudolf Steinerin kehittämästä biodynaamisesta maanviljelystavasta. Se onkin hyvä lähtökohta sille, miten joogaajinakin voimme itsemme lisäksi avautua muita luonnon rytmejä kohti. Ihmisen erilaiset rytmit, eri ikävaiheet ja elämäntilanteetkin tulevat uuteen valoon, ja osaamme kuunnella ja kunnioittaa niitä ja nähdä niiden erityisen arvon. Biodynaaminen tapa katsoa maailmaa on elämää kunnioittava ja holistinen.

Biodynaamisen maailmankatsomuksen näkymätön puoli on se, että energiamme ja elämän liike on korkeamman älyn ohjauksessa. Biologian takana on voima, joka etenee omien lakiensa mukaan. Me voimme olla yhteydessä sekä tähän voimaan että sen konkreettisiin ilmentymiin.

Ihmisinä olemme niin helposti älymme pienentämiä. Teemme asioita väkisin, silloin kun ne eivät suju ja kun mikään ympäristössämme ei tue tekemistämme. Biodynaaminen jooga, tanssi, kävely tai juoksu on sitä, että ymmärrämme itsemme suhteessa ympäristöömme. Olemme yhteydessä muihin ihmisiin sydämessämme. Tiedostamme, mitä on takanamme, sivuillamme ja yläpuolellamme, vaikka silmillämme näemme vain eteemme. Biodynaaminen tapa olla on zen-tyyppistä olemista. Se on sulautumista ympäristöön, siitä tuen saamista, sille antamista. Ei tiukkana omissa ajatuksissa ja rajoissa olemista.

Patanjalin joogafilosofian periaatteet voivat viedä ihmisiä joskus liikaa eristyksiin muusta maailmasta, vaikka Joogasutra näkeekin ihmisen osana maailmankaikkeutta. Biodynaaminen täydennys voi juuri siksi olla paikallaan, jotta näemme koko ajan itsemme suhteessa muihin ja muuhun.

Vaikka olemmekin ihmisinä yksi kokonaisuus, voimme erotella olemuksestamme erilaisia kerroksia myös siinä mielessä, että jokainen kerros vaatii erilaisen tietoisuudentilan. Biodynaaminen tietoisuus voi lähteä kehosta. Harjoituksessa ja elämässä haemme mahdollisimman oikeanlaisia tapoja liikkua ja liikuttaa jotain kehomme kohtaa. Liikkeessä on riittävästi energiaa, mutta ei liikaa. Se on sulava, jos niin tarvitaan. Se on tarkka ajoituksessaan, esimerkiksi hypyssä. Kun yksi osa kehosta liikkuu, kaikki muu järjestyy harmoonisesti sen mukaan. Mistä liikeimpulssi tulee, on yksi Sakraalijoogan ydinkysymyksistä, johon päästään vasta, kun yhteys elämää kannattelevaan henkeen löytyy.

Ajatusten suhteen biodynaamista on se, että ne saavat ilmetä. Tulemme tietoisiksi ajatustemme luonteesta, ja kun havaitsemme jotain, mikä ei ole elämänmyönteistä, pyrimme muuttamaan ajatuksiamme tekojemme avulla positiivisemmaksi. Näin ajatuksemme muuttuvat luonnollisesti. Emme siis kiellä itseämme sellaisena kuin olemme. Kiinnostumme siitä, miten voimme parantaa itseämme.

Myös tunteiden pitää antaa liikkua ja tuntua. Niitä voi seurata tietoisesti ja tutkia myös sitä, miksi itsessä on negatiivisuutta. Biodynaamisen katsantokannan mukaan voimme nähdä negatiivisuuden vain yhtenä pisarana kokonaisuutta. Yleensähän negatiiviset tunteet ovat seurausta siitä, että joitain tunteitaan ei ole tiedostanut ja siten antanut niille mahdollisuutta ilmetä. Ne jäävät jännitykseksi sisällemme. Kun tuomme joogafilosofian oppien mukaisesti negatiivisen tunteen rinnalle sen positiivisen vastakohdan, auttaa tietoisuutemme meitä oikeaan suuntaan. Solmussa ollut tunne aukeaa.

Biodynaaminen tapa olla ihmisten kanssa on rakkautta. Emme sulje itseämme muilta, emmekä tunkeudu heidän tilaansa. Olemme herkkiä monella tavalla. Tietoisesti yhteydessä ja auki.